1met2007

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ammatillisissa perustutkinnoissa, opetusneuvos Pirkko Laurila

Osaamisen arviointi ja arvosanan antaminen, opetusneuvos Susanna Tauriainen

Luennot olivat Rovaniemellä 25.1.2008

Luennoilla käsiteltiin oppimisen arviointia, osaamisen arviointia, osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Luennot olivat erittäin antoisia opiskelijan osaamisen, oppimisen, arvioinnin, tunnustamisen tunnistamisen – käsitteistön oppimisen ja ymmärtämisen kannalta.

Edellä on rimpsu sanoja joilla kaikilla on oma merkityksensä.

Osaaminen on jossakin (vapaa-aika, armeija, työ, koulu) hankittua osaamista joka on nykyisin pystyttävä tunnistamaan ja tunnustamaan. Tunnistaminen on taidon toteamista ja tunnustaminen hyväksymistä, (lue hyväksiluku). Osaaminen ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, on aivan sama miten taito on hankittu. Tärkeää on se, että taito on ja sen pystyy tarvittaessa näyttämään.

Oppiminen on opiskelijan oppimisprosessi, jota seurataan opiskelun aikana. Oppimisen arvioinnilla pystytään toteamaan missä ollaan ja mitä pitää vielä oppia.

Oppimisen arvioinnissa opettajan tai työpaikkaohjaajan tulee käyttää monipuolisia, opiskelijaa aktivoivia menetelmiä. Niiden avulla tuetaan ja motivoidaan opiskelijaa opintokokonaisuuksien tavoitteiden tai ammattitaitovaatimusten saavuttamisessa sekä kehitetään opiskelijan itsearviointitaitoa. Opiskelija arvioi oppimistaan opintokokonaisuuksien tavoitteiden, ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteereiden perusteella.

Opiskelijan arviointi koostuu koko opiskelun ajan jatkuvasta oppimisen arvioinnin ja osaamisen arvioinnin vuorottelusta.

Osaamisen arvioinnilla arvioidaan nimenomaan osaamista (huomaa ero sanojen oppiminen ja osaaminen – välillä). Osaamisen arviointi suoritetaan esim. ammattiosaamisen näytöllä, ko. näyttöjä voi opiskeluaikana olla useampikin.

Näillä luennoilla sain paljon uusia ajatuksia opiskelijoiden arvioinnista, kuten esimerkiksi,

mistä ja miten arviointi koostuu

1. Opiskelijan lähtötason kartoitus

- osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen

2. Oppimisen arvioinnista

- arvioidaan opiskelijan oppimisprosessia eli seurataan miten oppiminen edistyy (opiskelijan kannustamista ja tukemista)

antaa palautetta eri osapuolille oppimisen etenemisestä

- ei vaikuta arvosanaan, ei tarvitse tallentaa

- esim. harjoitustyöt, käytännön työtehtävistä annettu palaute, ”kokeet”

3. Osaamisen /oppimistuloksen arvioinnista

- arvioidaan mitä opiskelija osaa oppimisensa jälkeen

Osaamista arvioidaan

- ammattiosaamisen näytöllä

- muulla osaamisen arvioinnilla

Studia generalia
Koulutus ja työelämä vertaileva näkökulma 21.11.2007
Erikoistutkija Johanna Lasonen

Päähuomioni muuten epäselvässä luennossa kiinnittyi Suomen korkeaan koulusta valmistumisikään verrattuna moniin Euroopan maihin. Suomessa siirrytään työelämään n.21–24 vuotiaina ja esim. Hollannissa, Ranskassa, Belgiassa, Sloveniassa, itävallassa, Espanjassa ja Kreikassa nuoret siirtyvät työelämään 19 – 21 vuotiaina.
Kehitystehtäväteorioiden kannalta katsoen juuri 19 – 21 vuotta on sopiva ikä siirtyä työelämään ja alkaa elää myöhäisaikuisuuden kehitystehtävää.
Useissa Keski-Euroopan maissa korostetaan voittopuolisesti työssäoppimisen merkitystä ammatillisissa opintosuunnitelmissa. Myös Suomessa on alettu 1990-luvun lopulta lähtien jälleen korostamaan työssäoppimisen merkitystä. Suomessa pidetään silti myös opintojen yleissivistävyyttä erittäin tärkeänä, ja tätä varten on luotu ns. kaksoistutkinnot. Niissä ammatillisten opintojen ohessa opiskellaan myös lukion oppimäärään kuuluvia yleissivistäviä aineita (ja päinvastoin). Esimerkiksi Ranskassa ja Isossa-Britanniassa yleissivistävä koulutus ja ammatillinen koulutus rinnastetaan muodollisesti toisiinsa, jolloin kummastakin koulutushaarasta voi jatkaa yliopistoon tai ammatilliseen korkeakouluun.
Kokonaisuudessaan Euroopassa suurempi osa väestöstä kulkee yleissivistävän koulutuksen kautta kuin ammatillisen koulutuksen kautta. Suomessa on viime aikoina ammatillisen koulutuksen suosio lisääntynyt erityisesti poikien valinnoissa.
Työperäinen oppiminen (duaalijärjestelmä) (esim. Hollanti Itävalta ja Tanska) parantaa opiskelijan mahdollisuuksia saada työpaikka heti opiskelun jälkeen.
Tutkittaessa juuri työllistymistä eri maissa Duaalijärjestelmässä olevissa maissa nuorten työllistyminen ”oikealle alalle” on hyvää tasoa. Muissa järjestelmissä työn ja varsinkin koulutusta vastaavan työn saanti on lähes mahdotonta.

Johdatus ammatilliseen opetukseen, mistä nousee oppimisen kohde?

Merja Alanko-Turunen
Merja Alanko-Turusen aiheena on ollut esitellä oppimisen kohdetta – oppimistoiminnan rakennetta monesta eri näkökulmasta. Tarkasteltavina hänellä olivat aihekokonaisuusajattelu, kokemuksellinen oppiminen, ongelmaperustainen oppiminen ja projektiperustainen oppiminen. Näillä kaikilla tavoilla voidaan opettaa/oppia.

Opetussuunnitelmastahan se kaikki alkaa oli kyseessä sitten mikä tahansa opintojakso. Opetussuunnitelmassa määritellään mihin ko. opintojaksolla pyritään. mitä se sisältää ja mihin opintokokonaisuuteen se sisältyy. Opetussuunnitelmassa määritellään myös miten opetetaan, mitkä ovat tavoitteet ja mitkä ovat arviointitavat ja -perusteet.
Minkälaisilla tavoilla opetus/oppiminen pitäisi toteuttaa.

Alanko-Turusen alustuksessa keskitytään näihin eri tapoihin opettaa/oppia.
Aihekokonaisuusperustaisessa oppimisessa muodostetaan ensin näkemys teoriassa ja toimintamalli ko. aihealueesta. Kun näkemys ja malli on ymmärretty, käydään soveltamaan mallia käytännössä.

Kokemuksellisessa oppimisessa lähdetään liikkeelle nimensä mukaisesti, kokemuksesta josta osanottajilla on muodostunut konkreettinen käsitys, koettua kokemusta pohditaan ja verrataan esim. käsitysten eroavaisuuksia. Muodostetaan käsitys asiasta. Kokemuksellisessa oppimisessa kokemuksesta johdetaan teoreettista tietoa.

Ongelmaperustaisessa oppimisessa alussa on ongelma johon ideoidaan ryhmätöinä erilaisia ratkaisumalleja. Ideoiden jäsentämisen ja ryhmittelyn avulla löydetään ratkaisu ongelmaan. oppiminen tapahtuu yhdessä ja erikseen.

Projektiperustainen oppiminen edellyttää esim. toimeksiantoa, jota opiskelijat alkavat toteuttaa. Oppimiseen liittyy käsityksen muodostaminen, tehtävän rajaaminen, toiminnan suunnittelu, ajoitus, varsinainen tehtävän suoritus ja seuranta, arviointi, tuotetun uuden tietouden jakaminen.

Aihekokonaisuusperustainen ja kokemuksellinen oppiminen ovat käytössä minun oppilaitoksessa

Toimenkuvani on toimia lehtorina toisen asteen koulussa. Opetustehtäväni on hyvin käytäntöpainoitteista, voisi sanoa jopa työnjohtotehtäväksi.

Koulutukseltani olen ammattitutkinnon suorittanut ns. ammattilainen. Parastaikaa opiskelen insinööriksi, opinnot ovat “viittä vaille” valmiit, “vain” opinnäytetyö puuttuu. Insinööriopinnot olen suorittanut nykyisen työni ohessa, kuten suoritan myös opeopintonikin.

Opettajana olen toiminut neljä vuotta. Hyvin ovat tytöt ja pojat opettamani asian oppineet, vaikka en tiedä opettamisesta juuri mitään, toisin sanoen opettajaidentiteettini on kovin horjuva, eikä se ole kovin hyvin jäsentynyt vielä tässä vaiheessa. Luulisin sen kuitenkin alkavan jäsentyä vähitellen, jos on uskominen viisaampien kirjoituksiin (Järvinen). Odotan parhaillaan meneillään olevan opekoulutuksen auttavan minua löytämään identiteettini.

Tulevaisuuden visiona näen ammatillisen koulutuksen menevän yhä enemmän työn kautta oppimiseksi/opettamiseksi. Tällä tarkoitan sitä, että opiskeluun/opettamiseen liittyy paljon työssäoppimista, jota tukee koulussa annettava teoriaopetus ja koulun työmailla saatava käytännön harjoittelu.

Omana haasteena koen lähinnä saada opeopinnot suoritettua ja oppia opettamaan, sekä “poimimaan” opiskelijaryhmästä erilaiset oppijat.

Kokeilen tätä ihmejutskaa